Something wicked this way comes

Lisää halloweentunnelmia, jee!!

Tänä vuonna oon yrittänyt ja jatkossakin yritän ottaa kaiken irti tästä juhlapyhästä, jolloin kaikki kamalimmat otukset hiipii kätköistään maan päälle. Virallinen Halloween on vasta ensi viikolla, mutta kyllä sitä ennenkin on jo tunnelmaan päästy.

Viime viikolla kaiverrettiin vihdoinkin niitä kurpitsoita! Kokemus oli hauska ja oletettua raskaampi. Onneksi sabluunoiden kanssa kuvion teko ei ollut liian hankalaa. 

Pienistä mutkista huolimatta onnistuin omasta mielestäni erittäin hyvin. Mitäs raati sanoo?

Keskiviikkona jätettiin halloweentunnelmat hetkeksi narikkaan ja juhlittiin hostsiskon konfirmaatiota. Allekirjoittanutkin sai ottaa koulusta vapaapäivän ja leikkiä kampaajaa. Konfirmaation jälkeen vielä syötiin italialaisessa ravintolassa toinen toistaan herkullisempia ruokia. Anteeksi, en kehdannut olla turisti ja ottaa ihan jokaisesta annoksesta kuvaa.

Perjantaina koettiin sitä oikeaa kauhua, kun vierailtiin kunmitustalossa. Ja nyt kaikki "rohkeat" ihmiset, jotka naureskelee mulle siellä ruudun takana, pidätelkää hetki sitä naurua. Tämä kummitustalo ei ole mikään särkänniemen kummitusjuna-tyylinen, missä muutama leluluuranko ja tekopää roikkuu seinillä. Talossa on kaikkien häiritsevän aitojen näköisten lavasteiden lisäksi näyttelijöitä, jotka ovat pukeutuneet kuka mihinkin kammottavaan asuun. Ja asutkaan eivät ole mitään perinteisiä zombeja ja vampyyreja, vaan hulluja lääkäreitä, mielisairaala potilaita, silvottuja lapsia ja rikkinäisiä posliininukkeja. Talo oli laitettu haisemaan ruumiille ja viikatemies saattoi lähteä seuraamaan pimeästä nurkasta. Ja tauolla olevat näyttelijät pyörivät talon ulkopuolella pelästyttämässä sisäänpääsyä odottavia. Itsekin koon traumaattisimmat 3 minuuttia ikinä, kun yksi näistä "posliininukeista" yritti tunkea naamalla ja sihisi korvaan. Voin rehellisesti sanoa, että melkein itkin!

Kaikesta huolimatta talossa käynti oli erittäin hauskaa! Tosin elinikuiset traumat jäi.... Loppuun laitan vielä muutaman kuvan viime viikoilta yleisesti, kun tuli pitkästä aikaa siellä Cityssäkin käytyä:)

Kurpitsajuhlan valmistelua

Hyvää huomenta/iltaa/päivää!

Halloween on tulossa ja se tarkoittaa, että nyt on aika nauttia kaikista periamerikkalaisista halloween perinteistä. Tällä viikolla luvassa oli halloweenpukujen shoppailua ja kurpitsoiden valkkaaminen. En paljasta pukua vielä, sen saatte selville myöhemmin;) 

Mutta kurpitsoiden valkkaamisesta voidaan puhua! Eli amerikkalaisilla iso perinne on kurpitsoiden kaivertaminen. Mutta mitäs kaiverrat jos ei ole kurpitsaa?! Joten ennen halloweeniä muutamana viikonloppuna jokainen perhe rynnii kurpitsafarmeille, joissa saat valkata ihan oman kurpitsasi. Farmeilla on myös paljon muutakin virikettä kuten maissipeltoon raivattuja labyrinttejä, syysruokia ja juomia kuten kuuma omenasiideri ja paahdetut maissit. Lapset voi myös ratsastaa hevosilla ja koko perhe voi lähteä hay ridella (en tiedä hyvää suomennosta sanalle), joka on siis kärryajelu traktorin perässä, jolla lauletaan piippolan vaaria sun muita heinähattuvirsiä. Mekin sitten lähdettiin koko perheen voimin farmille ja hauskaa oli, paahdetut maissit maistui upealta ja löysin oman kurpitsan!

Nyt vaan sitä halloweenia nopeesti!!

Syksyn tuulia

Tällä viikolla oon nauttinu ihanasta syksysäästä, joka pikkuhiljaa alkaa laskeutua Long Islandille. Villasukat, isot hupparit ja kuumat kaakaot lämmittää mieltä ja kehoa, samoin kuin kolmen päivän viikonloppu! Vapaa maanantai pyhän Francisin päivän kunniaksi tarkottaa ekstrapäivää peiton sisässä popcornia syömässä ja netflixiä katsoessa.

Kyllä tuli muutakin viikonloppuna tehtyä! Lauantaina menin perhetutuille yöksi ja käytiin vähän kenkäostoksilla. Löysin vihdoinkin kauan kaivatut talvikengät. Sitten palattiin sisätiloihin nauttiin sohvan lämmöstä, kun ulkona satoi kissoja ja koiria. Tunnelmaa nosti myös kotoo tulleet tuliaiset: karkkia ja avengers-legginsit.

Mukavaa syksynjatkoa teillekin ja Charlielta terveisiä!:)

Uusi lukukausi, vanhat kaverit

Hola!

Yllätys kaikille ketkä tätä eivät tienneet...lähin toiseksikin vuodeksi Amerikkaan vaihto-oppilaaksi! Sama koulu, uusi hostperhe, paljon odotettavaa. Ilokseni voin kertoa, että tämä vuosi on alkanut huomattavasti paremmin kuin edellinen. En ole kokenut ilmaston tai kielen vaihdoksen aiheuttamaa stressiä, jännitystä tai päänsärkyä. Uusi perhe on mahtava ja tällä hetkellä ainakin tuntuu että täällä tulee viihdyttyä ihan koko vuosi. Ikävä Suomeen on edelleen kova, mutta viime vuodelta on jo oppinut että sen kanssa pystyy elämään eikä joka ilta tarvitse itkeä äidin perään. Äiti voi kyllä itkeä mun perään;)

Myönnän että kesti kauan aloittaa kirjoittaminen, koska alkuviikot meni sopeutuessa uuteen perheeseen ja koulurytmiin. Uusi huonekaverikin tuli, kiinalainen vaihto-oppilas tyttö. Onneksi nyt alkaa sopeutuminen olla lopussa ja voin yrittää keskittyä paremmin muihinkin asioihin, kuten tähän kirjoittamiseen.

Tältä vuodelta odotan innoissani mm. ajokortin ajoa. Jännittää vähän(paljon) kun nämä newyorkerit ei ole kovin tunnettua hyvistä ajotaidoista. Mutta kunhan saan sen ajokortin niin kaikki on hyvin! 

Toinen suuri odotuksen kohde on junior prom eli ne kuuluisat tanssiaiset. Koska olen vasta junior, tanssiaisetkin on vähän vaatimattomammat kuin senior prom mikä pidetään jossain hienommassa paikassa kuin koulun kahvilassa ja tyttöjen mekot on pidempiä ja miehet on komeempia ym. Mutta kyllä tänäkin vuonna hauskaa pitäisi tulla. Kevättä odotellessa! 

Näiden ensimmäisten viikkojen kohokohtia oli homecoming viikko. Koulussa oli taas pukeutumisviikko joka huipentui jalkapallopeliin, johon lähes koko koulu tuli joukkuetta kannustamaan.

Voin myös ylpeänä ilmoittaa, että takana on jo 3 viikkoa kokislakkoa, minkä mut tuntevat ihmiset tietää olevan iso juttu:) Ja alotimpa käymään crossfitissäkin kerran viikossa että tulee urheiltuakin vähän!

Nyt lopetan hölisemisen ja toivon että nautitte kuvista joita olen napsinut alkuviikoilta:)

    Uusi hostkoira Charlie:)

   Pep rallyssa

    Me ei tykätä pep rallysta

    Homecoming kuvia